Kanadassa on sulateltu viimeisen kuukauden ajan jättiuutista maan ikonisen The Hudson’s Bay Companyn hakeutumisesta konkurssiin maaliskuun alussa. Tavarataloistaan kuuluisan yhtiön pitkä historia juontaa peräti vuoteen 1670 saakka ja pian 355-vuotias yhtiö onkin ollut koko Pohjois-Amerikan vanhin toimintaa edelleen harjoittava yhtiö, jonka historia on myös iso kappale Kanadan historiaa.
355 vuotta historiaa
Yhtiön konkurssilla on spekuloitu jo pitkään, sillä koko tavarataloalan myynti on ollut laskevaa ja moni menneiden vuosien merkittävä yhtiö on joko vaikeuksissa tai joutunut lopettamaan toimintansa. Kanadan markkinat ovat myös olleet poikkeuksellisen vaikeita yhtiöiden kesyttää, kuten nähtiin amerikkalaisen Targetin vuoden 2015 massiivisessa virheinvestoinnissa. Pitkään Kanadassa toiminut amerikkalainen tavarataloketju Sears puolestaan poistui Kanadan markkinoilta konkurssinsa vanavedessä vuonna 2017. Tuorein esimerkki pieleen menneistä Kanadan bisneksistä on toissavuotinen luksustavarataloketju Nordstromin toimintojen alasajo.
Kolme epäonnistunutta brändiä
Kaupan ala onkin ollut viimeiset kymmenen vuotta jatkuvassa myllerryksessä ja suuria liiketiloja aiemmin vuokranneiden yhtiöiden konkurssit ovat jättänyt jälkeensä valtavasti tyhjää toimitilaa. Hudson’s Bayn tapauksessa puhutaan jopa 80 tavaratalon sulkeutumisesta, joskin näyttää siltä, että kuusi lippulaivaliikettä Itä-Kanadassa olisi pysymässä avoinna ainakin toistaiseksi.
Vancouverin keskustassa sijaitseva kuusikerroksinen lippulaivaliike ei kuulu tähän listaan ja rakennuksen tulevaisuus onkin avoinna, vastapäätä jo toista vuotta tyhjänä tönöttävän Nordstromin tapaan. Se on harmi, sillä vuonna 1914 valmistunut rakennus on upea ilmestys ja merkkaa Vancouverin keskustan keskipisteen paikan West Georgia Streetin ja Granville Streetin kulmauksessa.
Vancouverin historiallinen lippulaivaliike
Hudson’s Bayn ongelmat ovat olleet näkyvissä jo pitkään, sillä tuuliajolla oleva ketju ei ole investoinut liikkeisiinsä. Likaiset kokolattiamatot ja naarmuiset seinät ovat olleet näkyvä osa liikkeitä, mutta pahin tilanne on ollut keskustojen lippulaivaliikkeissä. Niissä huollon totaalinen puute on päässyt siihen pisteeseen, että esimerkiksi Vancouverin tavaratalossa ei ole ollut kuukausiin yhtäkään toimivaa liukuporrasta ja käytössä on ollut ainoastaan kaksi hissiä.
Tavaratalojen ylemmistä kerroksista onkin muodostunut autioita, kun asiakkaat eivät ole vaivautuneet kapuamaan niihin saakka. Autiota on ollut myös henkilökunnan suhteen ja luetun mukaan kassahenkilöitä on saanut etsiä ostoksensa maksaakseen, minkä vuoksi varastaminen on ollut merkittävä ongelma. Jopa tavaratalojen ilmastointijärjestelmät ovat olleet pitkiä aikoja poissa käytöstä niin, että tavarataloja on jouduttu sulkemaan kuumina kesäpäivinä kokonaan.
Ketjun tavaratalot ovat olleet tuuliajolla
Kaikki tämä on pitkään jatkuessaan viestittänyt asiakkaille, että aiemmin suuressa arvossa pidetty yritys on toimettomana esiintyneen johtonsa toimesta vapaapudotuksessa, joka näyttää nyt päättyvän konkurssiin tai merkittävään uudelleenorganisointiin.
Asian tekee surulliseksi yhtiön vuosisatojen pituinen historia, jolla on ollut merkittävä rooli Kanadan muodostumisessa. Yhtiö sai alkunsa toukokuussa 1670, kun Kuningas Charles II myönsi yhtiölle yksinoikeuden turkiskauppaan koko pohjoisen Hudson’s Bayn lahden valuma-alueella. Tuohon aikaan Pohjois-Amerikan tutkimus oli vielä alkutekijöissään, eikä kukaan tiennyt miten valtavasta maa-alueesta puhuttiin. Yhtiölle myönnetty pinta-ala oli peräti 3,86 miljoonaa neliökilometriä pääasiassa nykyisen Kanadan alueella, ulottuen myös Yhdysvaltojen alueelle. Tämä Rupert’s Landin nimellä tunnettu alue käsitti yli kolmanneksen Kanadan nykyisestä pinta-alasta.
Jättimäinen Rupert’s Land
Hudson’s Bay Company hyödynsi etuoikeuttaan yli 200 vuoden ajan, perustaen vesireittien varrelle kauppapaikkoja, johon paikalliset intiaaniheimot saapuivat kauppaamaan metsästämiään turkiseläimiä. Turkiskauppa oli aina 1800-luvun loppuun asti merkittävä kaupan ala ja monopoliasema teki yhtiöstä rikkaan, eurooppalaisten rikkaiden pukeutuessa yhtiön myymiin hienoihin turkiksiin.
Turkiskauppa oli merkittävää
Yhtiön asema Pohjois-Amerikassa oli jopa niin merkittävä, että se toimi eräänlaisena epävirallisena valtiona, joka osallistui myös aseellisiin kahakoihin ja konflikteihin maanosan hallinnasta tuolloin kamppailleiden Euroopan maiden ja yhtiöiden välillä.
Merkittävä hetki koitti kuitenkin vuonna 1870, kun Britanniassa allekirjoitettiin Deed of Surrenderina tunnettu sopimus. Siinä Hudson’s Bay Company menetti pitkään jatkuneen hallintaoikeutensa Rupert’s Landiin, joka siirrettiin nuoren Kanadan dominion alle. Siirto toimi lähtölaukauksena Länsi-Kanadan asuttamiseen ja samaisella päivämäärällä luotiin myös uusi Manitoban provinssi. Tämän myötä nuori liittovaltio ylsi nyt aina British Columbian rajalle saakka.
Sopimus sai Hudson’s Bay Companyn siirtymään tavarakauppaan, sillä kasvavat asutuskeskukset muodostuivat usein yhtiön kauppapaikkojen ja linnakkeiden ympärille, ja niissä tarvittiin runsaasti tavaraa väestön lisääntyessä.
Tavarakaupan alku oli vaatimaton
Tulevina vuosina yhtiö kokeili onneaan myös muussa liiketoiminnassa ja 1900-luvun alkupuolella sillä oli jopa omaa öljynporaustoimintaa Itä-Siperiassa saakka. 1960-luvulle tultaessa yhtiö keskittyi kuitenkin tuolloin voimakkaasti kukoistaneeseen tavarataloliiketoimintaan.
Yhtiöstä tuli vasta vuonna 1970 aidosti kanadalainen, kun sen rekisteröinti siirrettiin yhtiön 300-vuotisjuhlan yhteydessä pääasiassa verotuksellisista syistä Britanniasta Kanadaan. Yhtiön pääpaikaksi tuli Manitoban pääkaupunki Winnipeg, joka oli lähin suurkaupunki yhtiön entisiin alueisiin.
Seuraavina vuosikymmeninä Hudson’s Bay Company teki yrityskauppoja ympäri Pohjois-Amerikkaa, ottaen haltuunsa muita tavarataloketjuja. 2000-luvulla toiminta laajeni myös Eurooppaan, jossa Hudson’s Bay Company omisti hetkellisesti jopa saksalaisen Galeria Kaufhofin. Omistukset olivat kuitenkin lyhytaikaisia, yhtiön omistajana toimivien rahoitusyhtiöiden tehdessä peliliikkeitään. Kuitenkin vielä niinkin vastikään kuin viime joulukuussa, Hudson’s Bay Company osti haltuunsa amerikkalaiset luksustavarataloketjut Neiman Marcuksen sekä Bergdorf Goodmanin. Nyt konkurssin kynnyksellä ne näyttävät eriytyvän omaksi yhtiökseen yhdessä Saks Fifth Avenuen kanssa.
Ketjulla on ollut prameitakin liikkeitä
Yhtiöllä on suuri omaisuus sen kiinteistöomistuksissa, jotka sijaitsevat yleensä keskeisillä paikoilla suurkaupunkien keskustoissa. Myös yhtiön lease-sopimukset hyvistä kauppapaikoista kauppakeskuksissa ovat monissa tapauksissa vuosikymmenien mittaiset, yhdessä tapauksessa jopa yli sata vuotta, millä on valtavasti arvoa.
Joillekin liikekiinteistöille on esitetty kehityssuunnitelmia jo ennen yhtiön konkurssia. Esimerkiksi täällä Burnabyssa yhtiön tavaratalo sijaitsee alueella, jolla on meneillään kiivas pilvenpiirtäjärakentaminen. Vancouverin keskustan nyt tyhjäksi jäävän tavaratalon yläpuolelle on puolestaan visioitu näyttävää toimisto-, asuin- ja viihdetilaa yhdistävää kompleksia, joka toisi rakennukseen tarvittua elämää.
Vancouverin tavaratalon mahdollinen tulevaisuus
Burnabyn tavaratalo tehneet tilaa torneille
Konkurssin myötä entisiä tavaratalorakennuksia alkaa kuitenkin rapistumaan erityisesti pienempien kaupunkien keskustoissa, sillä kookas Hudson’s Bay -tavaratalo löytyy monen kanadalaiskaupungin keskustan merkkipaikalta, eikä kaikille kiinteistöille voi olla mitenkään kysyntää.
Mahdollista on, että itse yhtiön brändi säilyy elossa konkurssin jälkeenkin. Yhtiön monimutkaiset omistukset ulottuvat monille osa-alueille, joten tavaratalotoiminnan loppumisen tai voimakkaan kutistumisen jäljiltä yhtiö voi jatkaa toimintaansa vielä muilla toimialueilla.
Voikin olla, ettei The Hudson’s Bay Companyn tarinaa ole vielä taputeltu kokonaan, vaikka se tuleekin olemaan paljon nykyistä vähemmän näkyvä osa kanadalaiskaupunkien katukuvaa, mikä päättää vuosisatojen mittaisen suuruuden jakson.
Tämä onkin muuten kova juttu. Tästä nimittäin on täälläkin uutisoitu ja käyty keskustelua. Jotenkin luulen tosiaan, että brändi kuitenkin säilyy elossa.