Yksi meneillään olevan matkailun supervuotemme lyhimmistä matkoista oli viime viikonlopun kahden yön pikavisiitti sisämaassa sijaitsevaan Kelownaan. Kuuluisassa Okanagan Valleyssä sijaitseva suosittu kesäkohde on tuttu aiemmilta reissuiltamme, mutta yllätykseksemme edellisestä vierailusta oli ehtinyt vierähtää peräti yhdeksän vuotta!
Matka osui Labour Dayn pitkään viikonloppuun, jota pidetään yleisesti kesälomakauden päätöksenä. Tästä syystä menomatkan liikenne olikin erittäin takkuilevaa ja jouduimme puikkelehtimaan pieniä sivuteitä moottoritien ruuhkat ohittaaksemme.
Lasten kanssa matkustaessa ajomatkaan pitää sisällyttää runsaasti taukoja ja tällä kertaa sellainen osui Hopen kylään aivan Fraser Valleyn itäpäässä. Jylhien vuorten ympäröimä Hope on meille tuttu aiemmilta pysähdyksiltä, mutta tällä kertaa vierailimme ensimmäistä kertaa keskustan Memorial Parkissa, jossa sijaitsee suuri lasten leikkikenttä.
Pikkuinen Hopen kylä
Lapsille hauska Memorial Park
Reilun 6600 asukkaan pikkuinen Hope on kehittänyt viime vuosina matkailuvaltikseen kaupungissa allekirjoittaneen syntymävuonna kuvatun Rambo: First Blood -elokuvan, joka on toimintaelokuvien klassikoita. Olemme nähneet elokuvan kuvauspaikkoja aiemmin esimerkiksi upeiden Othello Tunnelsien luona, mutta viime vuosina Hopeen on ilmestynyt useita Rambo-aiheisia turistikauppoja, patsaita sekä jopa seinämaalauksia. Näyttääkin siltä, että Sylvester Stallonen tähdittämästä elokuvasta on tehty Hopen tunnus, joka hauskana kuriositeettina voi toimiakin.
Rambosta matkailuvaltti
Loppumatka Kelownaan taittui upeassa kesäsäässä vikkelään pari vuotta sitten täysin korjattua Coquihalla Highwayta pitkin. Vuoden 2021 maanteitä huuhtoneista jättitulvista ei ollut nähtävissä jälkeäkään ja tie oli erinomaisessa ajokunnossa, mikä hyvin erilaista talveen verrattuna.
Perillä Kelownassa meitä odotti kuuma hellesää ja hotellille majoituttuamme lähdimmekin vilvoittelemaan läheiseen Ben Lee Parkiin, jossa sijaitsee kenties laajin julkinen vesipuisto (eng. spray park / water park) jonka olemme nähneet. Puistosta löytyi niin pieni vesiliukumäki, kuin toistakymmentä erilaista vettä ruiskuttavaa kukkaa ja eläintä, ja lapsilla olikin siellä ratkiriemukasta. Kolmenkymmenen asteen helteen keskellä virkistävä vesi oli myös aikuisten mieleen.
Erinomainen Ben Lee Park
Vettä syöksevä lohikäärme
Emme ole todellakaan käyneet Kelownassa sitten vuoden 2016, joten kaupunki on muuttunut rutkasti. Se on yksi Kanadan nopeimmin kasvavia alueita, mikä näkyy kaikkialle ulottuvana rakentamisena. Kaupungin keskustaan on viime vuosina noussut jopa muutama korkea yli 40-kerroksinen tornitalo, vancouverilaisten ostaessa kaupungista lomaosakkeita. Moni on myös päätynyt pakkaamaan kimpsunsa ja kampsunsa, ja muuttamaan kaupunkiin pysyvästi.
Nopeasti kasvava Kelowna
Kohoava keskusta
Juuri näin teki tänä keväänä myös Vancouverissa aiemmin asunut ystäväpariskuntamme, joka muutti helmikuussa Kelownaan. Matkamme pääasiallinen syy olikin vierailla näiden luona katsastamassa sikäläiset tilukset ja näkemään näiden asuinalueelta aukeavat hienot maisemat.
Helteinen Okanagan Valley
Okanagan Valleyn luonto poikkeaa Vancouverista täysin, ollen erittäin kuivaa ja paikalliset kesät ovat myös hyvin kuumia. Sisämaassa kärsitäänkin kesäisin laajoista metsäpaloista, joista vakavin koettiin kaksi vuotta sitten, kun nopeasti edennyt jättipalo tuhosi toistasataa kotia West Kelownan puolella. Tuli hyppäsi myös suuren Okanagan Laken ylitse Kelownan pohjoispuolelle, mutta saatiin onneksi nopeasti hallintaan satojen palomiesten voimin.
Kuiva maasto
Länsipuolen rinteiden palaneet metsät näkyvät selvästi kaupunkiin saapuessa, mutta emme kerenneet ajamaan tuhoutuneilla asuinalueilla katsomassa, josko ihmiset ovat alkaneet rakentamaan elämänsä uudelleen.
Illallisella
Reissumme typistyi lopulta ainoastaan yhden yön mittaiseksi, sillä sunnuntaina Fiona antoi viitteitä kipeäksi tulosta, joten päädyimme ajamaan illaksi kotiin. Paluumatkalla saimme ihailla upeaa auringonlaskua sekä vuorilla jyrisevää ukkosta, joka heitti päällemme myös hetkellisen kaatosateen. Mikä hurjinta, näimme paluumatkalla vuoren rinteellä yksittäisen palavan puun, jonka salama oli sytyttänyt ainoastaan hetkeä aiemmin. Pienestä palosta on kehittynyt kolmessa päivässä monen sadan hehtaarin laajuinen metsäpalo, joka on sulkenut Coquihalla Highwayn liikenteeltä.
Upea auringonlasku
Onneksi oma matkamme meni hyvin ja sää suosi viikonlopun aikana. Reissu jäi toki lyhyeksi ja ajettavaa oli runsaasti, Kelownan sijaitessa kuitenkin 400 kilometriä Vancouverista. Sinne kuitenkin tulee varmaan palattua jälleen uudemman kerran nyt, kun siellä asustaa myös tuttuja.
Kelowna oli täysin tuntematon kohde itselleni, mutta ihan kivalta paikalta kuulostaa. Harmi, että reissu typistyi, mutta kivalta kuulostava reissu joka tapauksessa. Aika hurja tuo metsäpalojuttu, onneksi Suomessa niitä ei juuri ole.